Kalteva pinta, vinoutunut puu,
epäsymmetrinen olemus.
Kuusi pistelee, ovella haka.
Vinot naulat ottavat vieraat vastaan.
Tarmokkaasti tahkottu luonne,
hieno keskeneräisyys.
Mutkainen elämän pesä, kulmikas koti.
Samansuuntaiset mestarit merkitsevästi miettineet.
Se oli vaikuttava piilo,
onnellinen ja velaton valtakunta.
Keskenkasvuinen sielu sinua sättii.
Kiikuttaa muinaisen mielipiteensä sinulle joka et sitä kysy.
Vallitseva tärkeilijä, lannistava laski, vaikein velli.
Vaappuva viha vierii sinua kohti, näyttää pesäsi paikkaa.
Neitseellinen notkeus, mukautuva mieli.
Sinun syytäsi sekin.
Tyly tiedotus ei täsmää. Kiittämätön kikkare.
Kieppuvan kuonan karsta, pois pesästäni.
Sanonko mistä olet tullut.
Olen elänyt miljoonia vuosia,
eri linnut lauloivat silloin.
Vanhin on aika. Vanhempaa ei ole.
Puhdas tuli on taikonut sen sinulle jälleen.
Luunvalkoinen liekki ei takerru valoon.
Tiedätkö mitä ripottelit matkalle.
Huomaatko.
Kaikkeus on kaikunut takaisin ennen sinuakin.
Uni kaikkoaa kelloon,
nouset jaloillesi jälleen.
Sinulle tärkeiden tähden tähystät.
Kuljet huomisen ohi, lahjaasi liputat.
Tyynenä tehtäväsi tähden.
Hautoen läpi ajan, mitä sinulle jää.
Ansioko ehtona elämiselle.
Kysyn,
tunnetko painot joilla punnitset.
Teetkö kaiken kajastaen.
Ydin elämään olet sinä.
Riisu miekka. Ole vahva. Vahvin.
Sanaton terä, varjoton ruumis.
Läpäisemätön yksinäisyys.
Ja kuka olen.
Menetetty hän, kokematon onni.
Vapaapudotus on kanssani silloinkin.
Lakealla alalla lakkaamatta liikkuu,
leveästi luo taipuvaista.
Yhdistää irralliset osat.
Korjaa karttuvan elon.
Kerää vaalien kauran kehdon.
Syksyn sato kutsuttuna koolle.
Oikean työn tiivis tulos.
Valon alla kypsynyt, lämmöstä liiennyt.
Vapauden vilja vertautuu kultaan.
Niitä se itse sillä elämän satosi on sinun.
Meillä on hyvät perushiukkaset,
sinulla kauniit atomit.
Rutistaa rakasta tuntuvasti,
riepottaa lujaa lempeästi.
Pitää kiinni ponnarista, silittää selkää.
Sytyttää sylissä sydän.
Kiehtova kaipuu, kurvikas kiintymys.
Teet mitä hyvänsä niin aina välitetään.
Mutta olet aivan liian pieni ollaksesi valas.
Ilma väreilee, erämaa kiihtynyt.
Laossa makaa jo maksajat.
Tumman vihreä haalennut, sininen samentunut.
Ankarasti harvennetut sielut mahtuivat tänne kerran.
Kaksiset aikalaiset asettivat sen otsalle.
Valuuttana kaikelle koko tulevaisuus.
Ymmärrystä vailla elimme aarnion ohi,
siedettyä sanomaa salaten.
Kunnes metsä ei kaikunut enää.
Se hohtaa sinusta.
Sinä olet syvempi kuin tietous.
Sinä olet laajempi kuin kuri.
Sinä olet kauniimpi kuin soma.
Sinä olet tarujen kengittäjä.
Sinä olet liekinheittäjä.
Sinä olet pelastaja.
Sinä olet ikiaikainen soturi.
Sinä olet ihmeellinen eläin.
Päivä sen jälkeen kun kaikki päättyy.
Se tulee uniin ja haluaisi olla todellisuutta.
Vie se pois ja kanna kauas.
Se on täällä. Se on minussa.
Pimeä,
tule lähemmäs ja huominen alkaa.
Mene pois ja aika pysähtyy.
Elä kuin ennen,
varjo minusta jää.
Lipuu laveasti, lakeasti liihottaa.
Sateen ja tuulet manaa.
Hehkeä olento, elät väreissä.
Koristeltu kauneus on kammattu sinuun.
Kieppuvan suunnan kevennät, kotiisi kahiset.
Apila näki sinut kedolla tänään.
Ilmankos ollessasi lumoat.
Sinä synnyt aina kahdesti.
Oman elämänsä artistit.
Eri aina parempi, toinen tekee tietoista tuskaa.
Vertaistaan vailla, itse elit hienommin.
Monta vitsaa vastakkain, rinnastaa jo ruttoon.
Epäkelvot päätteet, katteeton kaiku.
Piippaajaa vailla.
Melkoinen meteli minusta.
Huomenna lähetän teidät kiertoradalle.
Kohti kuivaa, karu maasto.
Kuumuutta ja kipua kangastuu.
Menetit jo muut,
yksi aisti pitää sinut täällä.
Lahjoitus lievitti lian,
ahnaat suut syöneet saastan.
Velatta ja vilutta,
tunnetko janoa enää.
Kuinka kauan vielä.
Sinä olet seuraava.
Väreile voimakkaasti,
huuda tulta terästäen.
Älä päästä pelkoa pakoon.
Matele rajalla, pienene pakolla.
Ota voimasi esiin.
Karmiva koitos, ankara aave.
Ehditkö hetkeä ennen.
Miksi katse tuntuu aina selässä.
Ropinaa puvun katolla,
huppu aina naamalla väärin.
Käärii pienen palan sokeria suojaan.
Kuvitteellinen lähde jonka päällä kävellä.
Yhdistää uomat ja niiaa maahan,
pieni lapio liittää läntit.
Sade soljuu, kohtalainen läträys.
Vetää taajaan jalallaan viivan.
Tiesitkö.
Mereni on syntynyt vesiurista.
Vilkas välähdys kiskoi sen esiin,
pölytön pientare selkeytti sanoin.
Valtava voima kaivaa lumesta kielon.
Väritön virta tuo sen sinulle.
Joki voisi uurtaa muttet malta,
auraa läpi maaperän.
Taittuvat vuoret asuvat sinussa.
En kutsu sitä, se on jo täällä.
Ennätit liian kauas, tunnetko polkusi takaisin.
Haavoitettu hahmo hengittää kylmää ilmaa.
Kahleille ei ole tilaa.
Juokse kohti nimeä kysymättä.
Elä kuin eilinen sadan vuoden takaa.
Kadotit minut, löydä seuraavassa.
Nyt. Päästä irti.
Kovasta kodista kipeään maailmaan.
Utelias sydän korjasi orvosta osan.
Kipinästä teit etäisen perheen,
kylmän vankilan velasta vaikenit.
Hymyilin kanssasi usein.
Luova punos varjelee sivua,
ystävänä viimeisen kaarteen.
Olisin pitänyt sinut vielä.
Peitin sinut heinäkuun kukilla.
Eksynyt sana ei riitä
vaikka rinnasta sen revit.
Tiedäthän,
häpeä painaa enemmän kuin toivo
mutta tahto ei ole kevyt.
Siksikö ojensit raskaimmat lastut.
Kannattelee pakosta.
Rakkaudesta saavut ja pelolla lähdet.
Kysyitkö koskaan elämäni hintaa.
Et voi laskea arvokasta käsistäsi niin.
Kaikuva pesä, eloton korpi.
Kauhuja koet öisin.
Kasassa makaa, ohuet poltteet.
Lieskat kaikissa taivaissa.
Nälättä eksyin kun sieluton liemi kiehui,
kipakka kumina koristen.
Varjosta väännät kaiun.
Etkö tunne enää vastaan.
Kuolemattomat arvet viilsivät meidät.