Toinen pinta
Vedenjakajana taivaalla,
sinua vetää kiviset kiskot.
Ikiaikainen häly kaikkoaa yöksi.
Uppoaa kehräten hopeista helyä.
Lähetin terveiseni sinulle eilen,
tohditko vierailla.
Mutta muista,
täältä tähdet eivät näy aina.
Loukattu
Loppumaton tie, pimeät koivut pakkasessa.
Miksi sudet tappavat.
Välititkö.
Pitsinen päiväpeitto, heinät lakanoissa.
Aina yritin yksin.
Sieluni asuu siellä missä sinä kuljit,
menin sen läpi.
Toinen iho rakeilee, halkeamasta pääsit.
Miksi kuljit mustana.
Näetkö, häkkisi on auki.
Suo
Kaitasuon kaltainen.
Lähtemätön, samea, hiljainen.
Siellä asui ikivanhat olennot ennen.
Yksi käsky rikkoo rajat,
odottaa tuottoa tuhansista kerroksista.
Repiä irti juurineen ja kaivaa kohti pohjaa.
Miten voit menettää kaiken nyt.
Et ole oikeutettu siihen.
Yhteys
Katkeamaton tahto toi sinut tänne.
Silloin annoin sinulle kaiken.
Puhdas pinta josta toinen näkee läpi.
Nokea lasissa kirkkauden tähden.
Varastaa ajan uudelleen,
kietoutuen kauniimmin.
Kuka olin sinulle.
Silloin annoit minulle kaiken.
Taival
Eilinen on mennyt edeltä,
sen ääni ei kuulu enää.
Eksymättä kysyä suuntaa,
kävellä liikkumatta reunaa.
Tulet ja lähdet, samanlainen taivas.
Vie minut sinne missä olin ennen.
Huomisen kurjet ovat palanneet taas.
Luja
Lahjaton, pieni.
Suureksi, haaveenaan voima.
Kestämätön pinta heijastaa valoa.
Jos näet taakse niin kerro,
kuinka pääsen yli.
Yksin en ole,
kestämätön sielu riiputtaa päätään kuin kuollut.
Alas ammuttuna yritän taas.
Milloin laukaus kuuluu.
Silloin on jo myöhäistä.
Lohtu
Sinun nimesi on kultaa,
irrallaan maasta silloin lähdin.
Lujaa liikkuen sen valjastit,
hamuten hopeaa.
Ja kuiskin sen sinulle,
näin unta jossa elin.
Laukkasit kuin itsepäinen ori jota en ojentanut.
Polkuni murtunut missä kävelit hetken.
Nokea kyynelten takana,
löydänkö sinut vielä.
Silti. Olen tuntenut sinut aina.