Enne

 

Lupaus kantoi metsän yli.
Viilsit sen väärin.
Hetki soi kauan, mutta rauha ei saavu.
Miksi liikut hitaammin kun ansa laukeaa,
viimako murtaa kuvitellut luut.
Kannoin sinussa uskoa, reunalta kurkotin yli.
Loputon pudotus katkoi niskan matkalla.
Tunsin sen ennalta ja lähetin matkaan.
Muista en pahaa.