Lumiukko

 

Korkea keko kireällä kerällä,
kylmät kolmikot kiinteinä kinoksina.
Kipakat kummut,
maapallon muotoiset mallit.
Kelissä katoavat kaverit,
hiljaa haihtuvat hohkat.
Arktisen seudun äänettömät asukkaat.
Puolen matkan veikeät vieraat.
Kaulassanne riippuvat taas ajattomat villahuivit.

Arvostus

 

Kylmät väreet kulkee kahta puolta,
kauan kiirinyt kajo kiiruhtaa pohjavirtasi luo.
Kaiverrettu muisto virtaa takaisin.
Puhutteleva pelko kertoo tarinaa johon kuulut, 
violetti hohde hakee sinut historiaan.
Rujo riesa kiskoo karkean kasaan. 
Kuiskaus kahmaisee kamarin kulmistaan.
Värittömin vitsoin elämäsi koristelit.
Sait seitsemänneltä aallolta uuden muodon.
Juuri siksi,
pitelet aina valoasi kaksin käsin.

Avaruus

 

Valtava horisontti siintää,
näkymätön kumeus kiehtoo.
Liukuva aika huokuu sinua kohti.
Katsoen kosmista sisältäpäin
leikkauspintaa ylimpään ei ole.
Kun rikkoo sääntöä kerran,
taivaankannen perustaja luottaa sen sinulle.
Otit arvokkaan lahjan vastaan.
Mutta tiedä silti tämä.
Kierrä kohtalosi kaukaa.

Pyry

 

Lumen lojaali lisä,
laskeutuva teos tuulen laineilla.
Sateen sankin sielu,
taivaan tuttu toimeksianto.
Kierittää kinosta kasaan,
kopata kieppuvaa kielelle.
Sulattaa satava iholle.
Vierittää vallit, siirtää enimmät sivuun.
Kompastua korkeaan kekoon.
Annoit meille valkoiset linnat ja hennot lumienkelit.

Talvi

 

Ympäröivät saaret, hohkaava jää.
Kivikova kerros yhdistää kantavat reitit.
Termisen tietämän valkoinen kuori,
vaaleansiniset varjojen pinnat.
Pienet jäljet lumessa.
Seesteinen halla, rauhantahtoinen maa.
Laidoilla avaruuden alla taipuvat hongat,
taivaalla kirkkaan vihreät liekit.
Nukahdan syliisi unissani jälleen.