Viimeinen

 

Surujen kylä kellastuu,
asutat sen kaikkia taloja.
Veistetyt tienoot vaienneet,
valtavat verhot sulkeutuneet.
Pitkät varjot riippuneet,
vaisut vuot virranneet.
Hohkaava syke upottaa päänsä pimeään,
antaa sinulle viimeisen merkin.
Kertoo ettei enää kannattele huomista.
Hiljaisen hymnin soidessa, juuri nyt,
tunnen kun maailman laidalla ei ole ketään.